”Ruma. Tyhmä. Ylpeä ja kylmä ämmä.”

Annoin tänä syksynä haastattelun Me Naisille (joka julkaistiin viime viikolla numerossa 39), jossa tutustuttiin minuun välillä vähän eri näkökulmasta kuin siitä, että etsin rakkautta elämääni tänä syksynä television kautta. Haastattelussa keskityttiin siihen, että kuka minä olen ja mistä minä tulen. Minua ja minun taustaani määrittelee vahvasti se, että kouluajat eivät olleet minulle helpoimpia ja olen käynyt koulun jälkeen läpi melkoisen taistelun itseni kanssa ymmärtääkseni, että olen kaunis ja riitän tällaisena.

Olen aina ollut iloinen ja asioista helposti innostuva, jo lapsesta asti. Tämä kaikki kuitenkin muuttui kun siirryin pieneltä ala-asteelta ainoana oppilaana yläasteelle ja yhtäkkiä olinkin yksin. Olin luokan ylimääräinen oppilas, jolle ei riittänyt kaveria viereiselle pulpetille. Minusta tuli tosi nopeasti ujo ja arka kun ei ollut sitä kaveria jakamaan uutta arkea uudessa koulussa. Asiat pahenivat kun luokkakuvassa minulla oli silmät kiinni ja omituinen ilme. Yhtäkkiä minua alettiinkin haukkumaan rumaksi ja tyhmäksi. Olin hylkiö, jolle ei annettu koulubussissa paikkaa ja naurettiin päälle. Hiuksiini heitettiin purkkaa tai muuta roskaa. Ne pari ystävää jotka olin saanut uudessa koulussa eivät puolustaneet vaan käänsivät päänsä etteivät joutuisi itse kokemaan samaa, osa jopa lähti kiusaamiseen mukaan. Oli tärkeää päästä mukaan ”kovisten” porukkaan. Minulle syntyi suojakuori ja yritin esittää etten edes tarvitse ystäviä ja kiusaajani eivät satuta minua. Oikeasti menin nukkumaan itkien ja toivoin, että olisin seuraavana päivänä kipeä eikä minun tarvitsisi mennä kouluun. Minua alettiin kutsumaan ylpeäksi.

Yläasteella muutuin myös nuoreksi naiseksi ja aloin saamaan huomiota pojilta. Tämä pahensi tilannetta tyttöjen kanssa entisestään. Minusta leviteltiin ikäviä juoruja vaikka en ikinä edes uskaltanut tehdä mitään kenenkään pojan kanssa. Minua alettiin kutsumaan kylmäksi ämmäksi kun en lämmennyt pojille. En ikinä uskonut, että pojat olivat minusta oikeasti kiinnostuneita ja mietin, että he haluavat olla minun kanssani vain vitsistä tai jonkun vedon takia. Lukiossa menetin jopa ystäviä siitä syystä, että nämä olivat itse kiinnostuneita jostain pojasta joka oli kiinnostunut minusta. Vaikka olin itse kiinnostunut kyseisestä pojasta valitsin ystäväni, koska pelkäsin menettäväni heidät. Nämä ”ystävät” jatkoivat pahoja puheita siitä huolimatta.

Toisten ei tarvitse kauaa kutsua rumaksi kunnes uskot siihen itsekin. Itsetunto-ongelmat ovat varmasti pahimmillaan teini-ikäisillä, jolloin rakennetaan sitä omaa identiteettiä ja kaikki tällaiset kokemukset vaikuttavat todella vahvasti omaan itsetuntoon. Itse olen kärsinyt itsetunto-ongelmista enemmän tai vähemmän aina viime vuosiin. En nähnyt itseäni kauniina ennen kuin joskus reippaasti yli parikymppisenä. Silloinkin itsetunto-ongelmat näkyivät vielä vahvasti elämässäni. Minulla oli vaikeuksia luottaa ihmisiin niin ystävyys- kuin parisuhteissa. Olin saanut takkiini niin usein. Uusiin ihmisiin oli vaikeaa tutustua, sillä kuvittelin aina, että uudet ihmiset eivät pidä minusta. Tunsin jääväni aina ulkopuolelle enkä osannut tehdä asian eteen mitään.

Itsetunto-ongelma nostaa yhä päätään silloin tällöin vaikka olen tehnyt paljon töitä sen kanssa, että ymmärrän olevani kaunis ja riitän tällaisena ja tiedän, että minulla on paljon annettavaa ystävilleni ja parisuhteelle. Vieläkin on vaikeaa mennä yksin väkijoukkoon josta ei tunne ketään entuudestaan. En ole ikinä saanut anteeksipyyntöä kiusaajiltani ja se tuntuu pahalta ja siltä etteivät he edes ymmärrä mitä saivat toiminnallaan aikaan. Kerran kotibileissä lukion jälkeen keskustelin yhden ”kovisporukassa” liikkuneen mieshenkilön kanssa ja hän jopa vähätteli tapahtumia. Tuo on kuulemma ihan normaalia käytöstä teineiltä ja ei se voinut niin kamalaa olla. Ei ole normaalia ja kyllä se tuntui pahalta.

Haluaisin niin paljon auttaa kaikkia niitä, jotka kokevat kiusaamista koulussa tai töissä ja joilla on tänään paha mieli. Jos osaisin jotain sanoa tai tehdä heidän hyväksi, tekisin sen. Ikinä ei saisi olla kellekään ilkeä tai jättää ulkopuolelle, sillä ikinä ei tiedä mistä toinen tulee, millaiset arvet tai haavat hänellä on tai millaista painolastia kantaa sydämellään, joten hymyilkää, tervehtikää ja olkaa ystävällisiä kaikille joka päivä.

 

4 thoughts on “”Ruma. Tyhmä. Ylpeä ja kylmä ämmä.”

  1. Ihanaa että jaoit tarinasi. Itselläni on samankaltaista kiusaamistaustaa kouluajoilta. On käsittämätöntä miten kiusaajien puheet muuttuvat todeksi, kun katsoo omaa peilikuvaa. Ja vaikka kuinka saisi myöhemmin kehuja, ei niitä ota uskoakseen. Onneksi näistä asioista puhutaan jo avoimemmin. Paljon silti tuntuu olevan vielä tekemistä, jotta kiusaaminen saataisiin loppumaan. Jos on vain rumaa sanottavaa, niin silloin kannattaa olla hiljaa. Tätä mieltä olen. 😊

    Kiitos blogistasi ja mukavaa syksyn jatkoa sinulle. ☺️

    1. Se on juuri noin, miksi puhua jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Ikävät puheet jäävät vuosiksi nakertamaan takaraivoon ja siinä pitää tehdä älyttömästi töitä, että ne puheet unohtaa. Inhottavaa miten moni joutuu kiusatuksi kun yhdenkään ei pitäisi joutua 🙁 Kiitos kommentista ja ihanaa syksyn jatkoa myös sinulle!

  2. Huh! Juuri näin sinut tyttäreni kanssa I Love me -messujen hississä ja ajattelin, että hyvänen aika sentään miten ihana, herttainen ja ystävällisen oloinen ihminen, ja automaattisesti huomasin myös ajattelevani, että sinulla on varmasti ollut ihana elämä kun sinusta on tullut ihminen, josta huokuu ilo uloskin päin. Ja sitten luin tämän 🙁

    Koulukiusaaminen, tai kiusaaminen ylipäätänsä kaikissa muodoissa, on järkyttävää ja sellaista hyvin läheltä seuranneena (tytär) haluan kiittää sinua rohkeudestasi kertoa asiasta ja antaa kaikille kiusatuille kasvot.

    1. Voi kiitos ihana! On aina ihanaa kuulla olevansa ystävällinen ja iloinen 🙂 Sellainen yritänkin aina olla vaikka välillä huonoja päiviä onkin, niin kuin meillä kaikilla.

      Haluaisin uskoa, että kiusaaminen vähenee aina kun joku siitä uskaltaa puhua, mutta ei se taida ihan niin mennä, sillä niin moni joutuu yhä kiusatuksi joko koulussa, töissä tai harrastuksissa 🙁 mutta pakko vaan ajatella, että kun tästä puhutaan, niin ainakin joku kiusaajista ymmärtäisi miten väärin se on ja jos joku kiusatuista ymmärtäisi, että parempaa on tulossa ja jaksaisi vaikeiden aikojen yli ♥ Ihanaa viikkoa sinulle ja tyttärellesi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *