Turhat lupaukset ja iskulauseet

Kuva: Esko Kyrö

”Ole se muutos, jonka haluat nähdä”

”Luotamme Suomeen”

”Suomen arvoisia tekijöitä”

”Lähellä sinua”

”Inhimillinen, tasa-arvoinen ja reilu Suomi”

Kuinka monesti sitä on luvannut tehdä jotain, mutta sitten onkin tullut jotain muuta, joko jotain kivempaa ja mielenkiintoisempaa tekemistä tai sitten sitä on vaan unohtanut tekemänsä lupaukset. Otetaan esimerkiksi uudenvuoden lupaukset. Kuinka moni niistä oikeasti pitää kiinni? Öö, en minä ainakaan… Kuinka helposti ne voi unohtaa ja antaa niiden olla? Aika helposti sanon.

Kuva: Jenny Helenius

Minä teen aina uudenvuoden lupauksia ja yritän aina pitää niistä kiinni, mutta unohdan ne myös valitettavan nopeasti. Jos omat lupaukset, jotka ovat tehty esim. positiiviseen ajattelutapaan (Tänä vuonna olen positiivisempi ja sanon useammin kyllä uusille jutuille!) tai parempaan vointiin (Tänä vuonna liikun useammin ja syön terveellisemmin!) liittyen, voi unohtaa niin helposti, niin miten nopeasti puolueet unohtavat tekemänsä lupaukset? He lupaavat vielä vähän suurempia ja vaikeammin saavutettavia asioita ja he lupaavat niitä juuri sinulle. Ja naapurille. Ja naapurin mummolle. Ja ja ja… ja ties kenelle, kunhan vaan saavat äänesi. Vaalilupaukset vaan tuppaavat unohtumaan aika pikaisesti vaalien jälkeen.

Minulla oli tällä kertaa todella vaikeaa löytää oma ehdokas kaikkien joukosta. Olen aina häilynyt kahden puolueen arvojen ja lupausten välillä ja tänä vuonna kaikki tekemäni vaalikoneet (Yle, HS, Kauppalehti ja Iltalehti) heittivät minut täysin toisten puolueiden ehdokkaiden luo. Olin niin hämilläni, että tein toisen vaalikoneen testin ja sitten toisen ja tulokset olivat samoja. Loppujen lopuksi päädyin lukemaan useampien puolueiden lupauksia (olkoon olemattomia tai ei) ja ajatuksia. Mielestäni ei voi valita vaan pelkkää ehdokasta tietystä puolueesta, vaan ajatusten pitäisi kohdata vähän koko puolueen kanssa. Eihän sitä edes tiedä, saako oma ehdokas tarpeeksi ääniä ja pääsekö hän eduskuntaan vai ei. En halua antaa vahingossa ääntä väärälle puolueelle. Olen oikeasti sitä mieltä, että ehkä eduskuntaan lähtisi pyrkimään vaan ne oikeasti kansalaisten asioista kiinnostuneet, jos kansanedustajien palkkoja tiputettaisiin reippaasti. Tilalle tulisi kutsumusammattiinsa suuntaavat, jotka tekisivät sitä pienemmälläkin palkalla ja jotka oikeasti välittäisivät tekemistään lupauksista. Arvostan kansanedustajien työtä, mutta en turhia lupauksia. Haluan rehellisyyttä.

Kuva: Jenny Helenius

Ennen äänestyskoppiin menoa lähdin Olga-koiran kanssa kävelylle ja luin samalla vielä viimeisiä lupauksia puolueilta. Lopulta päädyin saman puolueen ehdokkaaseen, jota aiemminkin olen kannattanut. Vanhassa vara parempi ja niin edelleen. Nyt vaan jännittämään pääseekö kannattamani ehdokas eduskuntaan vai ei ja pidetäänkö niistä tehdyistä lupauksista sitten kiinni. Toivottavasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *